Poems in Finnish and English
Miehen päivä, miehen työ
vaan arvaapas kun saapuu yö,
siinä odottaa seikkailulaiva
avautuu unten meri ja maailma!
Haukkaa pilvenhattaraa
kun nalle laivaa ohjastaa
kapteeni kukkaketojen
pilotti planeettapeltojen!
Kauas kauas lentää saa
poika pieni purrellaan,
tuulesta kiinni hurjapää,
haaveet tukkaa pöllyttää!
Kaunista on maailman päällä
valossa leikkiä saa täällä,
poika vapaudella ratsastaa,
miehen sielua naurattaa!
Aamu alkaa sarastaa
vielä laiva laittaa parastaan,
pian on aika aarteet kerätä
hetkeksi taas uneen herätä!
Minä olen lähtenyt niin monta kertaa
ja tullut aina takaisin
Palannut ja palanut
loppuun ja lopun loppuun,
syttynyt uudestaan
vanhasta uudesta
Syntynyt spiraalin
syvenevissä pisteissä,
auennut ja sulkeutunut
ahminut ja antanut ylennyksen
Huomannut mihin
olen syytön nyt
unohtanut mistä
olen nuokkunut pois
Yskinyt ja rykinyt
tulimyrskyyn taas raahautunut
tahtonut todella
ja perkele peruuttanut
Minä olen tullut takaisin niin monta kertaa
ja lähtenyt tuuleen makaamaan.
Olkapäälläni leppäkerttu
silmissä eilisen sade,
puhtaan päivän likainen serkku
tälle ilmalle olen kade.
Aurinko tahtoo auttaa liikaa
rajoillani piirtää terävää viivaa.
Lihaluistani menneenterttu
iholle luikerteleva made,
öistä levon ahmiva herkku
tälle tulelle olen parade.
Rajani uskoo itseensä liikaa
lävistää aurinko tahdonviivaa.
Palan sisääni pimeään.
It’s about time it’s about time.
Are we, we are in time,
out of time, timed, timed out
timeless time-beings.
It’s about time we quit pretending there’s no time,
time is of the essence, the essence of this form
of humanity.
We have names and we don’t,
we are here and we’re not
in between time.
That’s our job,
being in between times
and time again.
Anna minun tulla uniisi ja silittää päätäsi,
nostaa sinut kainalostani pilven reunalle
huilua linnuille soittelemaan.
Anna minun peitellä viluiset varpaasi,
puhaltaa ne puhtaista sukistasi
kermakakkujen uumeniin sukeltelemaan.
Anna minun kietoa itseni ympärillesi,
viedä sinut vienosti villiin länteen
vihreillä lampailla ratsastamaan.
Anna minun herätä ja hamuta huuliasi,
elää kanssasi tämä elämäni uni
uudestaan, uudestaan ja uudestaan.
The warmth on my back
spreading with the wind,
the sting in my chest
dropping down through the ground,
meeting the solid throbbing pearl
of forever-ness that just is.
I am so empty
I feel full
of this I want
to grow
green and yellow and blue
and scarlet.
Thank you for these legs,
thank you for this tiredness.
They are making me go home.
What is this dream I turn on every morning,
this smoke and dust stinging my eyes,
burning lullabies off my brain.
I am broke and broken, yet alive and in love,
what the fuck is that if not a dream,
an evil scheme called life.
Play me, play me life, I am an instrument,
a record of occurrences, of circumstances, of fumes and molecules,
a sad sad song, a god damned serenade, a rave.
Dust me, smoke me, sting me, bring me
into life, no not this one, the real one,
fuck me up real good.
Sweet dreams are made of this,
oh yes, they are,
even if I hate old songs they keep playing me again and again.
Fiktiivisen jumalan kuolema.
Helvetti —
en ole tuntenut mielihyvää viikkokausiin
varsinkaan itseni kanssa vietettyinä hetkinä,
niinä jotka olivat ennen täynnä
nimeäsi ja kuviteltua muotoasi
minun muotoni sisällä.
Rajoittunut massa, turhat sanat
piirsivät kuun taivaan eteen,
luiskahdit lihaksi paljaan valon alla,
varjosi vaalenee ja haihtuu,
ei kai sitä koskaan ollutkaan,
eikä minulla ole enää millä leikkiä.
Olemisesi nojaa tahtoani vasten,
kuvien kuuluu olla kuvia,
ei harmaantua ja lihoa,
“Jumalani, jumalani, miksi minut hylkäsit?”
ja tunnen itseni typeräksi,
minulla on nyt suruaika.
Haaveesta tuli liian totta,
se kumartui ja putosi hautaansa,
ei auta kuin lapioida päiviä sen päälle,
nähdä maailma sellaisena kuin se on
ja toivoa että vielä joskus
tahdon tuoda kukkia sinne missä taivaani maatuu.
Sinut minä olen valinnut
ja sinua minä rakastan.
Minä olen useimmiten minä,
minä, minä.
Katso minua, odotan,
ja koko ajanhan sinä.
Toisinaan minä, minä, minä
näen vain lävitsesi.
Mutta sinua minä rakastan,
täynnä vaihtuvaa sisältöä.
Sinut tulee
unohdettua ja uudelleen muistettua.
Ja niin sinut minä olen valinnut
joka päivä minä, minä, minästä huolimatta.
Minä voisin käpertyä
jalkojesi juureen
ja maatua siihen
Voisin palvoa sinua
ruumiillani ja sen jälkeen
sielullani
Voisin ravita sinut
ja kastua juuri sopivasti
painumatta, pyytämättä
Voisin antaa,
antaa sinun ottaa
ja yhä vain antaa
Voisin luovuttaa
rintani ja rahtikirjani,
iankaikkisuuteni ja ilmani
Voisin maata
olla ja kanssasi
ja sittenkin vielä
Voisin hautoa
ja hautautua,
haavaksi kylkeesi muuttua
Muuttaa maailmaa
ja muuta
mutta
Sinä pidät suojaruukuista
Tanssi, rakkaani, tanssi!
Tanssi minun kanssani,
tanssi minusta huolimatta.
Tanssi tukkaasi auringon kultaa,
tanssi töppösiisi kuun tomua.
Tanssi ajatuksesi avaruuden ympäri,
tanssi sydämesi sieltä tänne, tanssi takaisin sinne.
Tanssi vaikka vielä on varhaista,
tanssi miten mielit, ja myöhään.
Tanssi, rakkaani, tanssi!
Tanssi minun kanssani,
ja toisten.
I sing
for the birds
notes never heard
fill the dreams
of sprouting seeds
safe and hiding.
For the birds
I slit my sound
armor underground
silently cracks
recorded tracks
erased.
I sing
from dusk to until
my furious hill
is flat and sharp
the horizon warped
for the birds.
For the birds’
wrecked vocal chords
cannot imagine doors
where there is no noise
this is my choice
I sing.
Mieleni minun tekevi tepposiaan,
laulaa silmän suohon mustaan,
leukaluuni louskuttavi hauet, hampaat,
sudet syövät lapseni, lampaat.
Yksin, yksin, ypöyksin
maisemassa mielen, kalsean kielen
tunnen tahtoni turmelevan,
raajani, rajani raatelevan.
Perkelettä pimeässä ei näy,
tahtoisin että vierelläni käy
edes kello tai äitinsä aika,
tuskassa tässä palaa pelon taika.
Yksin, yksin, ypöyksin
huudan häpeäni kannelle kaunan,
näen sen minkä kerran näin,
käännän sen suolta kotiinpäin.
Voitelen vanhan vihtahousun,
voitan mieleni viimeisen nousun,
armo aavistaa aavan, rannan
rajani, retkeni tässä asua annan.